No niin, nyt sitten pitää yltää koko näytäntökausi siihen, mitä saavutimme ensi-illassa. Yleisökenraali antoi jo hyviä viitteitä siihen, että yleisö tulee pitämään näytelmästä; sen verran paljon katsomossa reagoitiin.

Ensi-illan jännitys on purkaantunut ja eilinen esitys meni kyllä ihan yhtä hyvin, ainakin suurimmaksi osaksi. Pientä löysyyttä olin havaitsevinani. Nyt oli prinssipuoliso ja muitakin tuttuja yleisön joukossa ja sehän laittoi perhosarmeijan liikkeelle! Onneksi sain hyväksyviä mutinoita kotonakin :).

On se vaan jännä juttu, että kun iso joukko erilaisia ihmisiä on koolla, niin aina, AINA syntyy skismoja. En tajunnut tavalliseen tapaani lainkaan, mistä kiikastaa, mutta naamat olivat monella kireällä kuin plastiikkakirurgin jäljiltä.... Kaipa se syntyi tällä kertaa siitä, ettei portti ollut tarpeeksi aikaisin auki. Pöh! Ei oltu sovittu tiettyä aikaa, joten avaimen haltija ei voinut lukea toisten ajatuksia ja olihan hän ihan ajoissa paikalla.

Kai se on niin, että kun jännitys vie osan huomiota, tulee tällaisia ylilyöntejä ja joku kärsii aina. Itse pyrin pitämään matalaa profiilia enkä sekaannu toisten riitoihin. Toisaalta se sitten antaa toisille mahdollisuuden arvostella sitäkin.... voi vanha vihtahousu! Olen päässyt yhdestä kuppikunnasta eroon, jossa ei edes tervehditty, kun tulin harjoituksiin. Lieneekö vika minussa, kun nytkin muutamat ovat niin nokka solmussa, etteivät edes moi sano. Ohjaaja sentään sanoo ja suurin osa porukasta, mutta sitten on tämä tai nämä.... Lapsellisuudet sikseen, yritän olla aikuinen ja jättää kaiken tuollaisen omaan arvoonsa. Keskityn rooliini ja siihen, että oma tonttini pysyy kunnossa.

Muuten on ollut tosi hauskaa ja kesän kohokohtahan tämä näytäntökausi on. Olin monta vuotta ilman teatteria ja nyt huomaan, miten paljon olen kaivannut sitä. Kai se juontaa jo lapsuuteen, kun olin aina eka kun opettaja kysyi joulu- ja kevätnäytelmiin. Lukiossa harrastin jo teatteria enemmänkin, olihan meillä upea suomenopettaja Ilmo Nukarinen ja musiikinopettaja Klaus Järvinen.

Toivottavasti jatko on rauhallisempaa ja jokainen saa loistaa näyttämöllä ilman ylimääräisiä paineita.