Näytelmä on jo hyvässä mallissa. "Luurangon" päälle on kasvanut "lihakset ja iho" eli roolit ovat jo aika eläviä. Plarien poisjääminen on myös luotsannut näytelmää oikeaan suuntaan. Niin kauan kuin niitä saa käyttää, niihin turvaudutaan. Kun ne jäävät pois, on pakko luottaa muistiinsa. Ja hyvinhän se muisti kaikilla pelaakin.

Omassa roolissa ei ole yhtään vuorosanaa, mutta toimintaa on ihan tarpeeksi. Eilisissä harjoituksissa intouduin vähän liikaakin ja kaatua mätkähdin maahan niin, että tanner tömisi! Onneksi en loukannut itseäni mitenkään, kiitos äidin antaman kalanmaksaöljyn koko lapsuuteni ajan!!

Mitä pidemmälle kesä ehtii, sitä innokkaammin odotan ensi-iltaa. Pääroolien vetäjillä voi olla hermostunut olo aivan luonnollisista syistä, mutta tämä höpsö oikein odottaa sitä. Yleisön läsnäolo luo oman jännitteensä ja innostaa antamaan kaikkensa näyttämöllä. Oli sitten iso tai pieni rooli, kokonaisuus on tärkeintä.

Tänään on välipäivä harjoituksista ja nyt mietinkin, miten sen oikein käyttäisin. Olisi niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa.... Kotihommiakin pitäisi tehdä, jotta juhannusvieraat viihtyisivät. Vanhan talon lievä rapistuminen antaa toki vähän anteeksi, mutta pitäisi kai edes ikkunat pestä. Vai pitääkö? Joulusiivouksestakin Martat ovat antaneet hyvän neuvon: siivoa komerosi, jos aiot viettää joulusi siellä. Ehkä juhannuskin menee samaan kategoriaan. Nyt on upea päivä eilisen myrskytuulen ja sateen jälkeen. Taidanpa vetäytyä puutarhan siimekseen Eino Leinon runojen pariin.