Jussina emme harjoittele, mutta heti sunnuntaina taas mennään! Kuten hyvähermoinen ohjaajamme Tuula totesi, niin hyvä tästä tulee. Ja tuleekin, kunhan ne vuorosanat tulevat sieltä pääkopan uumenista. Jokaisella ne on varmasti hallussa, kunhan vaan uskaltavat antaa tulla. Ei se niin tarkkaa ole, jos kaikki ei tule sanalleen oikein, kunhan sisältö on oikea ja iskut toisille kohdallaan.

Huomasin tosin, että viime kerralla jotkut osasivat jo revitellä roolinsa kanssa eli leikitellä hiukan. Näin siitä tulee vielä elävämpi. Itselläni on enemmänkin vaikeuksia muistaa olla elävä ihminen..... sanaton viestintä on sekin taitolaji, mitä pitää harjoitella, harjoitella ja harjoitella.

Maskin teko on vielä hakusessa sekin. Pitäisi olla parikymmentä vuotta vanhempi, muttei mikään haudasta noussut zombi. Viimeksi meni överiksi ja olin kalpea ja todellakin haudasta nousseen näköinen. Vähän vähemmän pohjaväriä ja korostukset hillitymmiksi, niin Maija-mummo on elävien kirjoissa!

Merja-ystäväni jaksaa olla kannustava, hän on kuin kummitätini kaikessa touhussa. Enhän minä uutena tiedä mitään vanhoista skismoista tai kuppikunnista, jotka kummittelevat teatterimme lavasteissa! Onneksi vain kummittelevat, muuten en haluaisi olla tässä(kään) porukassa. Ainahan ryhmissä tulee pientä sanomista, mutta tässä tapauksessa ne sanotaan ja sitten ne unohdetaan. Mutta on hyvä tietää, mitä on ollut, ettei sohaise vahingossa johonkin herhiläispesään! Sen olen oppinut ryhmädynamiikasta, että jokaisella on paikkansa. On johtaja, peesaaja, mielistelijä, koomikko, työmyyrä, maan hiljainen, psykologi, uskottu mies/nainen jne. Eli koko elämän kirjo  pienoiskoossa. Oman paikkansa löytäminenkin on roolisuoritus, naamioitahan me kannamme jokainen. Naamionsa laskeminen on hyväksi, joskin on hyvä varmistaa selustansa...... Nyt menee vakavaksi, ei tämä niin dramaattista ole! Minä olen se teoreetikko, pohdiskelija... siitä tämä vain johtuu.

Nyt jussin viettoon, kaunis päivä tulossa. Kokkoa emme varmaan näe, metsäpalovaroitus on voimassa :(.