No niin, nyt on kesä jo siinä mallissa, että ensi-iltaan voi laskea vaikka tunteja. Sunnuntaina olemme koko Kipinä-joukko tulessa. Hyvin se tulee menemään. Siis tulee menemään!! Eilinen oma kenraali oli vielä pientä hapuilua, joka ennustaa vain hyvää näytäntökautta. Se on niitä teatteritaikoja, selittämättömiä juttuja.

Eilen satoi kaatamalla koko päivän, mutta kun kenraali alkoi, oli taivaalla jo isoja sinisiä läikkiä. Kipinä-taika toimii siis edelleen. Toivottavasti toimii koko ajan. Vaikka kyllä niitä ihmisiä riittää katsomoon, vaikka vähän saitaisikin. Ne, jotka todella haluavat tulla katsomaan, tulevat kyllä. Lippuja onkin kuulemma mennyt ennakkoon jo ihan mukavasti.

Kaikki muu onkin ollut vähän katkolla nyt. Kotihommat tehdään, jos ehditään... kissat toki hoidetaan niin kuin prinsessoja nyt pitää hoitaakin :). Nekin huomaavat, että olen poissa tavallista enemmän. Kotiin tullessani ne ovat niin seurallisia, niin seurallisia että! Ja onhan prinssipuolisonikin vastassa. Se ryökäle sanoi eilen, että minun pitäisi meikata enemmän, se sopii minulle. No joo, minulla oli n. 25 vuotta vanhennetut kasvot! Totta puhuakseni hän on ollut kultainen, kun on sietänyt nämä pitkät harjoitukset pitkin kevättä ja kesää.

Tänään onkin sitten yleisökenraali "Surevat omaiset". Osuva nimi. Taivas vetää pilveen, mutta toivokaamme poutaa illaksi.

Roolityöskentelyssä on aina parantamisen varaa. Nyt on vähän tuntunut siltä, että näyttelen tyhjiöön. Se on luultavasti yleisön puutetta. Toki me kaksi höperöä, woimakaksikko, pelaamme hyvin yhteen, mutta silti on sellainen riittämättömyyden tunne. Yölläkin mietin vielä, miten voisin liikkua näyttämöllä sujuvammin yms. pientä aivoaskaretta.

Nyt silittämään vaatteet ja loppupäivän otan rauhallisesti.